|
Kisaraportti Maaliskuussa otin tavoitteeksi frankfurtin maratonin. Tavoitteena oli saada ehjä nousujohteinen harjoituskausi, joka siis huipentuisi 2.30 alitukseen maratonilla. Kunto oli maaliskuussa huono, -07 maratonin jälkeen marras-joulukuu oli etupäässä huilia,( lenkkeilyä muutaman kerran viikossa) oli motivaatioongelmia ja mielessä kävi monta kertaa että homma loppuu. Tammikuussa oli tarkoitus aloittaa kunnon treeni ja juosta tukholman maraton, mutta jatkuva flunssakierre esti suunnitelmat. Maaliskuun lopussa tein uudet suunnitelmat, ja ajattelin että parasta olisi nyt harjoitella rauhassa ja jättää maratonin juoksu syksyyn. Harjoittelu käynnistyi 31.3. ja lenkkivauhdit kevyellä lenkillä olivat päälle 5min/km, sykkeet pyöri 130 paikkeilla. Nopeasti kunto alkoi kuitenkin parantua ja parin viikon treenillä kulki karhu-viestissä 9.2km 3.25/km vauhtia. Harjoittelu oli nousujohteista määrien ja vauhtien suhteen aina elokuulle saakka. Touko-kesäkuussa juoksin 600km kuukaudet eli parhaita kuukausia mitä olen koskaan juossut. Heinäkuussa kilpailin kolmessa hölkkäkisassa, ja tuntuma jokaisessa oli erittäin hyvä, harjoittelumäärä heinäkuussa oli n. 570km eli hieman pudotusta kesäkuuhun, mutta tehot olivat kilpailujen ansiosta kovat joten kunto nousi heinäkuussa selvästi. Elokuu oli sitten kova määräkuukausi, juoksua kertyi 700km, yksi kilpailu ja tehoa treeneissä oli jo hyvin. Omassa elämäntilanteessa 170-180km viikot ovat ylärajalla ja palautumisen kanssa oli oltava tarkkana. Tuollaisia määriä kyllä pystyy vetämään, mutta kun samalla otetaan tehoja niin usein mennään ylirasituksen puolelle. Tiistain mäkivedot, keskivikon 20km kiihtyvä 4.00-3.40 vauhdilla, perjantain kova lenkki ja sunnuntain pitkä yhdistettynä kovaan määrään tuo hyvää tulosta. Ensimmäiset sairaspäivät pääsiäisen jälkeen tuli elo-syyskuun vaihteessa. Syyskuun alusta pari päivää oli kova räkätauti, joka kuitenkin meni ohi kolmessa päiväsä. Siinä tein virheen kun aloitin heti kovan treenin, vaikka nuha meni nopeasti ohi, niin väsymys painoi elistössä ja syyskuun puolivälissä juostu puolimaraton jyväskylässä ei kulkenut toivotulla tavalla. Tavoitteena oli juosta vähintään 1.09 johon kunnon puolesta olisi eväät ollut, tulos oli kuitenkin 1.09,55. Tämä ei kuitenkaan minua häirinnyt, koska tiesin että kun tämmöisellä oltilalla juostaan puolimaratonin a-luokka, niin tilanne on hyvä kunhan vain väsymys saadaan elimistöstä pois. Syyskuun harjoitustavoite oli n. 650km, mutta flunssasta jääneen väsymyksen seurauksena treeni jäi vähäiseksi. Viimeisen kovan viikon juoksin 22.9-28.9 (150km), tällä viikolla oli myös viimeinen pitkä lenkki 40km. Tästä eteenpäin keskityin vain muutamiin vauhtitreeneihin, ja kevyet lenkit juoksin todella matalalla teholla (20-25 lyöntiä alle aerobisen kynnyksen). Pari viikkoa ennen maratonia juokseminen alkoi tuntua erittäin hyvältä, ja tiesin että jos tällä vireystilalla pääsen starttiviivalle niin tulos voi olla hyvä. Frankfurtiin matkustimme torstaina, alunperin oli tarkoitus mennä perjantaina mutta lennon myöhäisen ajankohdan vuoksi vaihdoimme matkustuspäivän torstaille. Perjantaina juoksin frankfurtissa 10km kevyen lenkin+ 2km avauksen n.3.20/km vauhtia. Tästä lenkistä itseluottamus kasvoi koska avaus meni tosi hyvin, ja tiesin että jos olosuhteet ovat hyvät niin 2.30 alittuu varmasti. Kisapäivälle oli kuitenkin luvattu kovaa syysmyrskyä, tuulta 15m/sek. ja kovaa vesisadetta. Onneksi myrsky kuitenkin kierti frankfurtin ja kisa saatiin juosta hyvissä olsuhteissa, lämpöä +8 ja tuulta 6-7m/sek. Naisten kärki lähti tavoittelemaan n. 2.27 aikaa ja päätin juosta tässä porukassa. Alusta alkaen kilometrivauhdit kuitenkin sahasivat 3.20-3.31 välillä, vaikkakin vitosen pätkän osuivat hyvin 17.08-17.31 väliin. Tässä porukassa juoksivat myös kälviän pojat Petri Kykyri ja Juho Pirkola. Eka kymppi meni aikaan 34.45. vauhti tuntui erittäin helpolta ja molenpien juomasemien pullot löytyivät hyvin. Toinen kymppi vei aikaa 34.25, vauhti oli siis parantunut, mutta edelleen vauhti sahaili ja jänikset saivat välillä ankaraakin palautetta ryhmän mukana polkupyörällä liikkuneelta "komentajalta". Puolimatka ohitettiin ajassa 1.13,00 ja minkäänlaisia väsymisen merkkejä en tuntenut. Kolmas kymppi vei aikaa 34.22 ja tilanne alkoi näyttää hyvältä, ei väsymystä ja tällä vauhdilla ennätys olisi parantumassa reippaasti. Tässä vaiheessa mielessä kävi että pitäisikö vauhtia kiristää, koska mitään väsymisen merkkejä ei ollut, ja juoksu kulki erittäin kevyesti. Edessä ei kuitenkaan näkynyt ketään joten päätin juosta porukassa missä olisi vetoapua, enkä lähteä sooloilemaan, olihan matkaa maaliin vielä 12km. 35km kohdalla päätin kiristää koska juoksi tuntui vieläkin tosi kevyeltä. viimeiset 7.2km juoksin yksin kisan parasta vauhtia, ongelmia ei ollut, jalat pelasivat hyvin, ja tiesin että hyvällä lopulla aikaa painuisi hiukan alle 2.25. Viimeiset 2.195km tulivat 3.20 vauhtia ja aika maalissa oli 2.25,35! Ennätys oli parantunut reilut 7min ja fiilis oli sen mukainen. Maratontyytyneisyys valtasi kehon, puolen vuoden tiukka harjoitusrääkki oli huipentunut hienoon tulokseen. Seuraavan kerran kun astutaan maratonin starttiviivalle niin kisan pitää olla sellainen mistä löytyy 2.21-2.24 juoksijoita. Tällaisessa ryhmässä rohkealla juoksulla jokunen minuutti tippuu enkasta se on varmaa. Paljon on kuitenkin tehtävää ennen sitä. keväällä -09 voisi yrittää, sitä ennen on kuitenkin treenattava hyvin ja ennen kaikkea pysyttävä terveenä. Koko tuloksen kannalta oleellisempana asiana pidä sitä, että kevennys ennen maratonia oli riittävän pitkä (4vk.) ja tänä aikana ei ollut mitään viirustautia. Harjoittelun tulee myös olla nousujohteista ja lihaskuntoharjoittelu on tärkeää. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, yksi koitos on vielä edessä, nimittäin kauden päättäjäiset 31.10 vaajakoskella. Näistä kekkereistä ei jalat kipeydy niin kuin maratonista, mutta pää saattaa olla aamulla kipeenä!
|